Vauraus on suomalaisille etäinen käsite, eikä vaurastumista lähtökohtaisesti katsota hyvällä. Vaurastumisen uskotaan aina tapahtuneen jonkun toisen kustannuksella, joten sen on oltava väärin ja moraalitonta. Poikkeuksia suomalaisten ehdottomassa suhtautumisessa rikastumiseen on onnenpeleissä voittaminen tai urheilulla vaurastuminen. Tämä on mielenkiintoinen ristiriita, koska suomalaiset ovat aikojen alusta arvostaneet raavasta ja kunniakasta työntekoa, mutta jostain syystä omaisuuden tekeminen työnteolla näyttää kansaa korpeavan. Eli kunhan tekee työtä muttei menesty…paitsi jos ajaa autoilla kilpaa tai siirtelee kumista läpyskää pitkin jään pintaa niin rikastuminen on sallittua.
Toinen sallittu vaurastumisen tapa on erittäin huonon palautusprosentin omaavassa onnenpelissä voittaminen. Näistä voittajista rahvaalle suunnattu media tekee sankareita, vaikka voittaminen ei ole vaatinut minkäänlaista kompetenssia vaan ainoastaan onnea. Kaiken tämän päälle vedonlyöntimonopolia ylläpitävä valtionyhtiö jakaa ylijäämänsä keskiluokan harrastusten tukemiseen.
Valtionyhtiön pelimainoksessa hämätään ihmisiä sillä, että jotain olisi jaossa. Lotossa mitään ei jaeta, vaan rahat arvotaan. Jakaminen ja arpominen eivät ole synonyymejä, vaikka Veikkauksen markkinointiosasto niin väittääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti